( jatkoa tehtäville..)
" Pahoittelut sekavista ruokaohjeiden ulkoilmeestä, en ole katsokaas tekniikan ihme lapsi :D"
" Pahoittelut sekavista ruokaohjeiden ulkoilmeestä, en ole katsokaas tekniikan ihme lapsi :D"
Sienet
9. Sienin lakkien alla on joko pillejä tai
helttoja. Helttasienien helttojen muodot voidaan luokitella kolmeen ryhmään,
tiheähelttaisiin, harvahelttaisiin tai haarahelttaisiin. Pilli- tai
helttapinnan muoto lakin alla voi olla hatun reunoista sisäänpäin kääntynyt,
irtotyvinen, kapeatyvinen, tasatyvinen, kolotyvinen tai johteinen.
-Heltat porkkanankeltaiset.
· Herkkutatti
-Pillikerros ensin valkoinen,
sitten kellertävä, vanhana kellanvihreä.
· Kangastatti
-Pillistö ruskean vihertävänharrnaa.
· Koivunpunikkitatti
-Pilli-kerros harmaankellertävä.
· Männynherkkutatti
-Pillikerros vanhemmiten kellanvihreä.
· Voitatti
-Pillikerros nuorena keltainen, vanhana ruskeankellertävä.
· Rusko-orakas
-Piikistö ei johteinen.
· Vaaleaorakas
-Alla piikkejä.
· Isohapero
-Heltat vaaleat, kärjestä usein punateräiset.
· Keltahapero
-Täysikasvuisen sienen heltat ovat vaalean okran keltaiset.
· Kangashapero
-Heltat ovat ensin kellertävän valkoiset, sitten harmaantuvat.
· Viinihapero
-Heltat kellertävän valkoiset.
· Sillihapero
-Sienen heltat ovat vaalean kellertävän- ruskeat.
· Haaparousku
-Jalka vaalea,heltat ja jalka ovat samanväriset.
· Kangasrousku
-Nuoren sienen heltat ovat vaaleat, sitten vaalean ruskeankellertävät - punertavan-
ruskeat.
· Karvarousku
-Karvarouskun heltat ovat vaaleammat kuin lakin pinta
· Kuusenleppärousku
-Heltat ja jalka porkkanankeltaiset.
· Männynleppärousku
-Heltat porkkanankeltaiset.
10. Maitiasnesteelliset lajit kuuluvat rouskuihin ja edelleen on järkeenkäypä sääntö että
kaikki lajit josta tulee maitiaisnestettä ovat syötäviä. Mutta huomattava osa täytyy keittää
, niin kangas,- haapa- kuin karvarouskukin (eli karvalaukku).
11. Kärpässienille tyypillisiä piirteitä ovat irtotyviset heltat sekä nuorta sientä suojaava
kalvo, joka sienen kasvaessa repeää jättäen lajista riippuen esimerkiksi laikkuja lakkiin
tai renkaan jalkaan. Kärpässienten jalassa on yleensä tuppi ja niiden itiöpöly on
enimmäkseen valkoista.
12.
· Punakärpässieni (Amanita muscaria) on kenties tunnetuin myrkyllinen sieni. Se
on myös Suomen yleisin myrkkysieni. Omintakeisen punavalkoisen värityksensä
ansiosta punakärpässieni on helppo tunnistaa.
· Valkokärpässieni (Amanita virosa) on kavalakärpässienen ohella Suomen
myrkyllisin sienilaji. Sienen myrkky ei häviä keittämällä
10. Maitiasnesteelliset lajit kuuluvat rouskuihin ja edelleen on järkeenkäypä sääntö että
kaikki lajit josta tulee maitiaisnestettä ovat syötäviä. Mutta huomattava osa täytyy keittää
, niin kangas,- haapa- kuin karvarouskukin (eli karvalaukku).
11. Kärpässienille tyypillisiä piirteitä ovat irtotyviset heltat sekä nuorta sientä suojaava
kalvo, joka sienen kasvaessa repeää jättäen lajista riippuen esimerkiksi laikkuja lakkiin
tai renkaan jalkaan. Kärpässienten jalassa on yleensä tuppi ja niiden itiöpöly on
enimmäkseen valkoista.
12.
· Punakärpässieni (Amanita muscaria) on kenties tunnetuin myrkyllinen sieni. Se
on myös Suomen yleisin myrkkysieni. Omintakeisen punavalkoisen värityksensä
ansiosta punakärpässieni on helppo tunnistaa.
· Valkokärpässieni (Amanita virosa) on kavalakärpässienen ohella Suomen
myrkyllisin sienilaji. Sienen myrkky ei häviä keittämällä
Kauppasienet:
Isohapero
|
Russula paludosa
|
|||||
![]() |
***
|
|||||
|
Isohaperon puolipallomainen lakki on 8-20 cm
leveä, ja siihen tulee vanhana kuoppa. Lakin vanhemmiten haalistuva yläpinta
on nuorena helakanpunainen, joskus se haalistuu valkoiseksikin. Pintakelmu on
helposti nyljettävä suunnilleen puoleen väliin asti. Heltat ovat
vaalean kellertävät, kolo- tai tasatyviset ja punateräisiä reunasta. Jalka on
10-15 cm pitkä, tukevahko, 1,5-3 cm paksu, väriltään valkoinen. Malto
on valkeaa ja iän myötä haurastuvaa. Saattaa joskus sekoittaa herkkutattiin.
Mutta jalka on huomattavasti ohuempi ja heiveröisempi.
Voidaan ryöpätä nopeasti ennen ruuanvalmistusta.
|
||||||
tehdä
Isohaperosta
voi : Viinihapero on hyvä
ruokasieni ja se sopii valmistettavaksi monin tavoin. Viinihapero soveltuu
mietona sienenä sellaisenaan paistettavaksi, salaatteihin, muhennoksiin,
keittoihin, laatikoihin ja pataruokiin. Nuoria sieniä voidaan säilöä
kuivattuna tai pakastettuna omassa liemessään hauduttamisen jälkeen.
|
||||||
Juustoinen
sienikeitto
1 sipuli
2 dl esikäsiteltyjä, mietoja sieniä, esim. haperoita 1 rkl öljyä 2 rkl vehnäjauhoja 8 dl maitoa 100 g sulatejuustoa 1 kasvisliemikuutio rakuunaa paprikajauhetta hienonnettua persiljaa
1.
Hienonna sipuli ja sienet, hauduta niitä hetki öljytilkassa.
2.
Ripottele pinnalle vehnäjauhot ja sekoita maito joukkoon.
3. Lisää
juusto ja liemikuutio, anna keiton kiehua hiljalleen välillä sekoittaen,
kunnes juusto sulaa.
4. Mausta keitto,pottele pinnalle
hienonnettua persiljaa.
|
||||||
Kangashapero
|
Russula decolorans
|
|||||
|
***
|
http://www.google.fi/ | |||||
Kangashaperon lakki on väriltään
oranssinkeltainen. Lakki
on nuorena puolipallomainen ja vanhemmiten
laakean kupera.
Heltat ovat kellanvalkoiset. Jalka on
tasapaksu ja väriltään
valkoinen. Kangashapero on muiden haperoiden
tapaan hauras sieni.
Voidaan ryöpätä
nopeasti ennen ruuanvalmistusta.
Kangashaperosta voi tehdä: Kangashapero on hyvä
ruokasieni, joka voidaan valmistaa ilman liottamista ja keittämistä paistaen
pannulla. Kangashaperoa voidaan myös pakastaa tai kuivata. Se muuttuu
ruuaksi valmistettaessa ja kuivattaessa harmaaksi.
Kangashaperorulla
5 munaa
5 dl maitoa 1/4 dl perunajauhoja 3/4 dl vehnäjauhoja 1 tl yrttisuolaa 1 valkosipulinkynsi 1/2 tl yrttisekoitusta 1/2 tl sitruunapippuria Täyte: 300 g kangashaperoita 2 sipulia 1 rkl öljyä Ripaus chilipippuria 1/4 tl suolaa 150 g juustoraastetta 2 rkl ruohosipulisilppua Vatkaa keskenään kananmunat ja maito ja lisää jauhot siivilöiden. Mausta seos ja anna turvota täytteen valmistuksen ajan. Hienonna sienet ja sipulit. Hauduta sieni- ja sipulisilppu pehmeäksi pannulla öljyssä. Mausta seos.
Kaada
munaseos leivinpaperilla vuoratulle, reunalliselle uunipellille.
Ripottele päälle sienisipulisilppu, juustoraaste ja ruohosipuli. Kypsennä munakaslevyä 200 asteessa noin 25 minuuttia. Kääri kypsä levyrullaksi ja tarjoa lämpimänä salaatin kanssa.
Järvinen, Kosonen,
Joutjärvi: Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sienihrkut
Keltahapero
|
||||||
***
|
Russula claroflava | pinkka.helsinki.fi | ||||
4-15 cm leveä lakki on nuorena kupera, iän myötä
laakeneva. Reunasta se on aavistuksen uurteinen. Sitruunankeltainen yläpinta
haalistuu itiöemän iän myötä. Sateella yläpinta on tahmea, ja pintakelmun voi
nylkeä yli puolenvälin. Lakin sisäpuoli on vaalea. Kolotyviset heltat
ovat nuorilla sienillä valkoiset, mutta vanhempana harmaat. Tasapaksu jalka
on 4-8 cm pitkä 1-2 cm paksu, valkoinen ja vanhemmiten pehmeämaltoinen ja
harmaantuva. Valkoinen ja murtumakohdissa harmaantuva malto on
haurasta. Keltahaperon itiöpöly on kermanvalkoista.
Voidaan ryöpätä
nopeasti ennen ruuanvalmistusta.
Keltahaperosta voi
tahdä: Keltahaperot ovat hyviä ruokasieniä, mutta usein ne ovat varsin
toukkaisia. Siksi ne on kerättävä nuorina. Keltahaperoa voidaan käyttää
sellaisenaan paistettuna tai esim. keittoihin ja raakana salaatteihin. Sieni
sopii myös kuivattavaksi tai pakastettavaksi omassa liemessään haudutettuna.
Haperokaviaari gluteeniton, munaton
2 dl esikäsiteltyjä haperoita
2 dl kermaviiliä 2 rkl sinappia 2 tl valkoviinietikkaa 2 tl sokeria 1 tomaatti pieninä kuutioina 1 dl purjo- tai ruohosipulisilppua 1 dl silputtua persiljaa Ripaus yrttisuolaa tai valkosipulisuolaa Hienonna sienet ja sekoita mausteet kermaviiliin. Sekoita kaikki aineet keskenään. Tarjoa tuoreen leivän tai kasvispihvien kanssa. |
||||||
| Russula vinosa |
http://www.ruokatieto.fi
***
Viinihapero (Russula vinosa) on
keskikokoinen viininpunainen sieni.
Sen lakki on kupera, myöhemmin
laakeneva. Pintakelmun väri vaihtelee
ruskeanpunaisesta viininpunaiseen,
mutta haalistuu ja harmaantuu myöhemmin.
Heltat ovat valkoiset ja itiöiden
kypsyttyä kellertävät ja ruskeatäpläiset.
Jalka on valkoinen ja tasapaksu. Malto
on haurasta, vanhemmiten hohkaisen
pehmeää ja voimakkaasti harmaantuvaa.
Voidaan ryöpätä nopeasti
ennen ruuanvalmistusta.
Viinihaperosta voi tehdä:
Viinihapero on hyvä ruokasieni ja se sopii
valmistettavaksi monin tavoin. Viinihapero
soveltuu mietona sienenä sellaisenaan
paistettavaksi, salaatteihin, muhennoksiin,
keittoihin, laatikoihin ja pataruokiin. Nuoria
sieniä voidaan säilöä kuivattuna tai
pakastettuna omassa liemessään
hauduttamisen jälkeen.
Haperolasagne munaton
Kastike:
2 rkl öljyä
1 sipuli
1 l hienonnettuja haperoita
3 rkl vehnäjauhoja
4 dl kasvislientä
1/4 tl mustapippuria
1 tl suolaa
1 tl timjamia
1 tl basilikaa
1 tl oreganoa
2 rkl tomaattipyreetä
Juustokastike:
2 rkl öljyä
3 rkl vehnäjauhoja
5-6 dl maitoa
100 g sulatejuustoa
1/2 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
2 rkl öljyä
1 sipuli
1 l hienonnettuja haperoita
3 rkl vehnäjauhoja
4 dl kasvislientä
1/4 tl mustapippuria
1 tl suolaa
1 tl timjamia
1 tl basilikaa
1 tl oreganoa
2 rkl tomaattipyreetä
Juustokastike:
2 rkl öljyä
3 rkl vehnäjauhoja
5-6 dl maitoa
100 g sulatejuustoa
1/2 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
Lisäksi:
9 lasagnelevyä
Pinnalle juustoraastetta
9 lasagnelevyä
Pinnalle juustoraastetta
Kuullota silputut sipulit ja hienonnetut haperot
öljyssä. Ripottele mukaan vehnäjauhot ja lisää kasvisliemi vähitellen. Mausta
seos ja anna kypsyä noin 10 minuuttia. Kuumenna juustokastikkeen öljy ja
sekoittele siihen jauhot. Lisää maito seokseen vähitellen. Kun seos on
tasaista, tiputa mukaan sulatejuusto nokareina. Sekoita kastike tasaiseksi ja
mausta se. Kaada voideltuun vuokaan ensin juustokastiketta ja lado sen päälle
kerros lasagnelevyjä. Levitä lasagnelevyille haperokastiketta, sitten
juustokastiketta ja lasagnelevyjä. Levitä päällimmäiseksi loput
juustokastikkeesta ja ripottele pinnalle juustoraaste. Kypsennä ruokaa 200
asteessa noin tunti.
Hygienian tehtäviä
1.
Pystyvätkö ruoan tai veden välityksellä tarttuvat
loismadot tai alkueläimet lisääntymään ruoassa? Kerro, miten niiden
rakkulamuodot, kystat tai toukat voidaan tuhota ruoanvalmistuksessa?
Ruoan tai veden välityksellä tarttuvat loismadot
ja alkueläimet eivät lisäänny ruoassa. Niiden elintarvikkeissa olevat
rakkulamuodot, kystat ja toukat tuhoutuvat useinmiten pakastuksessa (alle –20 oC:ssa).
2.
Selvitä, mitä seuraavat sanat tarkoittavat:
Solaniini, nitraatti, gyromitriitti,
biogeeninen amiini, lektiini
- Glykoalkaloidit ovat kasvisten luontaisia toksiineja, ja ne toimivat kasvien suojamekanismina tauteja ja tuholaisia vastaan. Glykoalkaloideja saadaan pääasiassa perunasta, mutta niitä on myös raaoissa vihreissä tai vihertävissä tomaateissa.
- Nitraattia on kasviksissa tai juomavedessä joko luonnostaan tai lannoituksen seurauksena. Nitraattia varastoituu kasviin, jos maassa on ylen määrin typpeä. Runsas valonmäärä vähentää kasvisten nitraattipitoisuuksia
- Esimerkiksi korvasienet sisältävät myrkyllistä gyromitriinia, ja ne voidaan saada syöntikelpoisiksi, jos niitä käsitellään seuraavien ohjeiden mukaan.
- Biogeeniset amiinit ovat pienimolekyylisiä aineenvaihduntatuotteita, joita esiintyy pieninä pitoisuuksina eläimissä, kasveissa ja elintarvikkeissa. Luonnostaan pieniä määriä amiineja esiintyy kasviksissa ja hedelmissä, mm. tomaatissa, sitrushedelmissä, banaanissa, pavuissa, avokadossa, vadelmassa ja luumussa. Merkittävimpiä biogeenisia amiineita ovat mm. histamiini, serotoniini, tyramiini, fenyylietyyliamiini ja tryptamiini.
- Monet papulajit sisältävät toksista proteiinia, lektiiniä, joka hajoaa, kun papuja liotetaan yön yli ja keitetään. Suurina pitoisuuksina lektiiniä on esimerkiksi punaisissa kidneypavuissa (Phaseolus vulgaris). Valkoiset kidneypavut sisältävät kolmanneksen punaisten papujen sisältämästä lektiinimäärästä. Raa'at pavut sisältävät sata kertaa enemmän lektiiniä kuin huolellisesti keitetyt.
3.
Työpaikallasi ilmenee ruokamyrkytystapaus. Miten
toimit tilanteessa? Kenelle teet ilmoituksen asiasta, vai riittääkö, että
työntekijät tietävät asiasta?
Kun elintarvikealan toimija on saanut tiedon
käsittelemänsä elintarvikkeen aiheuttamasta ruokamyrkytyksestä tai hän epäilee
käsittelemänsä elintarvikkeen voivan aiheuttaa ruokamyrkytyksen, hänen on
yleisen elintarvikeasetuksen ja elintarvikelain mukaan ilmoitettava siitä
välittömästi kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Yksittäisen työntekijän
on vastaavanlaisessa tilanteessa ilmoitettava siitä välittömästi
työnantajalleen. Viranomaisille on annettava kaikki heidän tarvitsemansa tieto.
4.
Katso kohdasta elintarvikkeiden hygieeninen
käsittely avautuvat alakohdat ja otsikot ja vastaa seuraaviin kysymyksiin:
a) mitä eroa on pakastetulla ja jäädytetyllä
elintarvikkeella? Päättele vastauksesi perusteella, kumpaa tapaa ammattikeittiöissä
käytetään?
Pakastettu tarkoittaa sitä, että se on
pakastettu -40 asteessa ja jäädytetty on se kun se pakastetaan n.-18 asteessa.
Täällä käytetään jäädyttämistä.
b) Mikä on suositeltava elintarvikkeen
jäähdyttämiseen tarvittava aika ja lämpötila?
Elintarvikkeiden jäädyttämistä varten
laite, jonka lämpötila voidaan säätää -18 oC kylmemmäksi, jolloin
elintarvikkeen jäädyttämiseen kuluu enintään 24 tuntia. Riittävän nopean
jäätymisen varmistamiseksi jäädyttämistä ei pidä suorittaa täyteen pakatussa
pakastimessa/pakkasvarastossa.
c) Mikä on suositeltava ruokakerroksen paksuus ruokaa
jäähdytettäessä?
Ruokakerroksen
paksuus tulisi jäähdytyksessä olla alle 10cm, mieluummin n. 5 cm.
d) Mikä on lämpimänä tarjoiltavan ruoan
vähimmäislämpötila ruokaa tarjoiltaessa?
yli + 60 astetta
e) Voiko karjalanpiirakkaa säilyttää myyntipaikassa
huoneenlämmössä?
Voi olla.
f) Missä lämpötilassa säilytät tuoreen kalan,
jauhelihan ja maidon?
·
Tuoreet kalastustuotteet eläviä rapuja lukuun ottamatta säilytetään 0-3
asteessa
·
Jauheliha ja jauhettu maksa säilytetään alle 4 asteessa
·
Maito ja muut maitotuotteet myös säilytetään enintään 6 asteessa
g) Mikä on ns. vaaravyöhykelämpötila elintarvikkeiden
säilytyksessä?
+6 - + 60 astetta, koska silloin
bakteerit ja muut pääsevät lisääntymään ruoassa.
h) Mitä lyhenne FIFO tarkoittaa?
Se tarkoittaa: first
in, first out! Eli suomeksi,
se mikä tulee ensimmäisenä se myös käytetään ensimmäisenä.
i)
Saako
helposti pilaantuvia elintarvikkeita varastoida kylmätilojen lattioilla?
Ei missään nimessä!
j)
Mihin
lämpötilaan ruoan sisälämpötilan pitää nousta ruokaa valmistettaessa? Mikä on
oltava broileriruokien sisälämpötila ruokaa valmistettaessa?
Siipikarjanlihan sisälämpötila +75°C
ja muun lihan sisälämpötila +70°C on riittävä.
k) Miten varmistat, että suositeltava sisälämpötila
on saavutettu?
Mittaan lämmön omavalvontamittarilla.
l)
Mitä
omavalvontanäytteellä tarkoitetaan?
Sitä että otetaan noin 200g ruokaa ja
laitetaan se talteen siltä varalta että jos sattuu että joku asiakkaista
sairastuu. Sen jälkeen ruoka voidaan
viedä tutkittavaksi laboratorioon.
m) Kuinka kauan helposti pilaantuvat elintarvikkeet
saavat seistä huoneenlämmössä kuorman purkamisen ja tarkastamisen välillä?
Heti kylmään. Max.10 min.
n) Mitä asioita tarkastat kuormasta sen vastaanoton
yhteydessä?
Paketit ovat ehjiä ja raaka-aineet
ovat tuoreita
o) Mikä on uudelleen kuumennettavan ruoan
suositeltava sisälämpötila?
n. 90 astetta


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti